Turussa viemärien tulviminen aiheutti viestinnällisiä ja taloudellisia haasteita

Toteuttajataho: Turun kaupunki
Sijainti: Turku

Elokuussa 2012 öinen rankkasade aiheutti Turussa viemäritulvia. Muun muassa Portsan historiallisella asuinalueella useat kymmenet asunnot kärsivät vahinkoja, joiden jälkiselvittely edellytti uudenlaisia viestintä- ja toimintatapoja.

Ennaltaehkäisystä huolimatta vahinkoja sattuu, ja siksi on syytä varautua toimimaan myös vahinkotilanteissa. Muutamia päiviä ennen ILKKA-projektin alkua, aamuyöllä 27.8.2012, Turkua koetteli poikkeuksellisen rankka sade, joka sai aikaan mittavia vahinkoja. Laajimmat ja ikävimmät vahingot aiheutuivat viemäriveden tulvimisesta asuntoihin. Ajoitus ainakin oli täydellinen, joten tapaus otettiin tarkempaan tarkasteluun. Hankkeessa mm. kerättiin kustannustietoja ja seurattiin vahingon käsittelyn vaiheita. Paljon asioita opittiin myös kantapään kautta.

Kriisiviestintä ei suju harjoittelematta

Vaikka kyse oli pelkästään omaisuusvahingoista, ihmiset kokivat monta järkytystä, joihin he eivät olleet varautuneet. Jotkut heräsivät yöllä veden tulvimiseen makuuhuoneeseen. Toinen järkytys tuli, kun hätänumerosta ei saanutkaan apua. Perinteinen naapuriapu nousi arvoonsa. Yhteisöllisyyden tukeminen voikin samalla olla myös erinomaista varautumista poikkeustilanteisiin.

Ensi järkytyksestä toivuttuaan ihmiset kaipasivat tietoja tapahtuneesta ja konkreettisia toimintaohjeita. Myös syyllisten etsintä alkoi nopeasti. Toimijoita on kuitenkin monia, samoin tapahtumiin vaikuttaneita syitä. Esimerkiksi puhdistamon toiminnasta vastaa seudullinen yhtiö, putkista taas kaupungin liikelaitos. Viestintävastuut tulisikin olla etukäteen sovittuina, eikä toisten toimijoiden syyttelyyn pidä sortua.

Vahingonkärsineisiin tulisi luoda keskusteluyhteys mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Turun kaupunki järjesti yhteistyössä asukasyhdistys Portsa ry:n kanssa tiedotus- ja keskustelutilaisuuden asianosaisille.

Kustannukset jakaantuvat monelle

Vahinkojen todellisen laajuuden selvittäminen osoittautui hankalaksi, sillä ne jakautuivat lukuisille tahoille. Vahinkoja syntyi mm. kaupungille, kaupungin omistamille yhtiöille, taloyhtiöille, asukkaille ja vakuutusyhtiöille. Vakuutusehdot ja niiden tulkinta asetti vahingonkärsineet eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi joidenkin vakuutusehtojen mukaan taloyhtiön vakuutuksen korvauspäätös vaikutti myös siihen, korvattiinko asukkaiden irtaimistoa heidän kotivakuutuksestaan.

Kaiken kaikkiaan suorien vahinkojen arveltiin olevan vähän yli miljoona euroa, josta noin puolet jäi kaupungille ja puolet yksityisille tahoille. Välillisiä vahinkoja ei voi arvioida. Esimerkiksi myynnissä olleet asunnot vedettiin pois myynnistä korjausten ajaksi, vaikka ne korjattiin täysin entiselleen. Ilmeisesti siis pelättiin sattuneen vahingon alentaneen asunnon arvoa, muttei toisaalta haluttu sellaista myöntää.

Vahingonkorvaukset neuvotellen

Kaupunki vastaa viemäreiden toiminnasta, mutta vahingonkorvausvelvollisuus ei ole yksiselitteinen. Juridisesti viemäritulva voi olla esimerkiksi sopimusrikkomus tai vesihuoltolain velvoitteiden laiminlyönti. Viime kädessä kysymys on siitä, millaiseen sateeseen olisi pitänyt osata varautua. Kuten monet muutkin juridiset ongelmat, se on lopulta mielipidekysymys. Jokainen säätila on jollain tavalla poikkeuksellinen. Sellainen rankkasade, joka osuu kohdalle vain kerran 200 vuodessa, osuu luultavasti johonkin lähistölle joka vuosi.

Turussa viemäritulvan vahingonkorvauksista päätti kaupunginhallitus. Ei olisi ollut mielekästä viedä päätettäväksi sellaista esitystä, jonka joku joka tapauksessa riitauttaisi. Hakijoita oli runsaasti, joten tarvittiin uudenlaista toimintatapaa. Vahingonkärsineitä kannustettiin järjestäytymään. Merkittävää osaa korvaushakemuksista voitiin siten käsitellä asiamiehen välityksellä, mikä helpotti työmäärää ja mahdollisti neuvottelun. Kaupunginhallitus päätti myöntää 75 %:n korvauksen niille, jotka tyytyvät päätökseen.

Jatkotoimenpiteet ja niiden kannattavuus

Vahingon uusiutumisriskin pienentämiseksi toteutettiin monia pieniä kunnostustoimenpiteitä ja hiottiin toimintatapoja. Hankkeen aikana suunniteltiin lisäksi alueen hulevesien hallinnan parantamista. Esimerkiksi tulva-altaan ja tulvaviemärin kustannuksiksi arvioitiin yhteensä 800 000 euroa, mikä on selvästi vähemmän kuin yksittäisen vahingon kustannukset.

Vastaavansuuruisen vahingon todennäköisyyttä ei kuitenkaan tiedetä tarkasti, ja saatu kokemus osoitti, ettei edes toteutuneen vahingon määrää voida selvittää täysin kattavasti. Tarkkaa kustannus-hyötyanalyysiä ei siten ole mahdollista tehdä, vaan päätöksenteossa on tyydyttävä suuntaa-antaviin arvioihin. Silloin ratkaisevaa on myös, millaisen subjektiivisen arvon annamme sille, ettei kodissaan tarvitse pelätä tulvimista sateella.

LÄHTEET

Vahingonkorvausten käsittely Turun kaupunginhallituksessa 17.12.2013

15.10.2014