Lämpösaarekkeen ja geostrofisen tuulen nopeuden välillä havaittu riippuvuus

Tuulen ja lämpösaarekkeen voimakkuuden välillä on käänteinen riippuvuus vuodenajasta riippumatta. Riippuvuus ei ole lineaarinen, vaan tuulennopeuden saavuttaessa tietyn kynnysarvon voimakkaiden lämpösaarekkeiden esiintymistodennäköisyys heikkenee selvästi.

Kuva 1. Lämpösaarekkeen ja geostrofisen tuulen nopeuden välillä havaittu riippuvuus Turussa 2002-2010. Laskennassa on käytetty Kökar Bogaskärin, Rauma Kylmäpihlajan sekä Raasepori Jussarön ilmanpainehavaintoja.

Esimerkiksi Turussa yli 7 °C:een lämpösaarekkeita esiintyi kaikkina vuodenaikoina, mutta voimakkaimmat yksittäiset lämpösaarekkeet esiintyivät talvella. Vertailtaessa voimakkaimpien lämpösaarekkeiden esiintymistä ilmanpaineen alueelliseen jakaumaan sijaitsi tutkimusalueen lähellä usein korkeapaineen keskus. Niissä tilanteissa, joissa korkeapaineen keskusta ei ollut tutkimusalueen läheisyydessä, ilmanpaineen alueellisia eroja kuvaavien isobaarien välimatka oli usein suuri. Tällöin alueelliset ilmanpaine-erot olivat pieniä.

Maanpinnan tasolla havaittu riippuvuus tarkoittaa, että lämpösaarekkeen voimakkuuden kannalta olennaista on etenkin tuulennopeus. Myös pilvisyydellä on huomattava vaikutus lämpösaarekkeen muodostumisessa. Tuulen nopeuden ohella myös pilvisyys vaikuttaa käänteisesti kaupungin lämpösaarekkeen muodostumiseen, eli mitä vähemmän pilvisyyttä on, sitä helpommin kaupungin lämpösaareke kehittyy.

Heikkotuulisessa säätilanteessa, jossa kaupungin lämpösaareke on usein selvästi havaittavissa, myös ilmansaasteet voivat kerääntyä lähelle maanpintaa. Näinollen sääolosuhteet, kaupungin lämpösaarekeilmiö ja ilmanlaatu ovat kytköksissä toisiinsa.